Ensimmäinen lukuvuosi alkoi -97. Kun suljen silmät, pystyn edelleen muistoissani vaeltamaan pitkin rakkaan koulun käytäviä.Muistan luokkalaisteni kasvot, opettajat.

Miten pelottava olikaan suuri opettajan huone, miltä tuntui siihen oveen koputtaa. Juhlasalissa lukuisia näytelmiä, kevät -ja joulujuhlia. Miten kutkuttavan jännittävää.

Sain hymytyttöpatsaan toisella luokalla, se on edelleen vitriinissä ja tärkeä tunteita herätttävä muisto. Välituntien naurut ja leikit. Kuvisluokka ihan paras. Sokkeloinen perinteinen koulu, pulpetit ja liitutaulut. Piirtoheittimet ja reissuvihot. Discot. Opettajat, yhteishenki mahtava.

Kuinka monta kertaa mentiin ulkovessaan välitunnilla värjöttelemään pakkasta pakoon. Tai maailman empaattisimmalle terkalle jonottamaan laastaria. Luokkani opettajat Kirsi Puumalainen ja Pekka Pihko kiitos teille isosta kasasta ihania koulumuistoista. Tässä kun omalle esikoiselle hankittiin nokkahuilu kouluun, tuli itsellekin pakottava tarve kokeilla vieläkö ala-asteella opeteltu Edelweiss palautuu mieleen. Ei tarvinnut montaa kertaa yrittää, oli jäänyt niin selkäytimeen. Kuten myös monta muuta asiaa. Miten tärkeää on että opettaja on ymmärtäväinen ja kärsivällinen. Kiitos kaikesta.
Heidi

************************

Råman Maire oli minun 1 ja 2 luokan ihana opettaja. 3 ja 4 luokalla oli Lastusen Saara kiva opettaja myöskin. 4 luokalla alkoi englannin kielenopetus Teinilän Olavi ,ei mitkään mukavat muistot ole hänestä jäänyt pelättiin opettajaa.. 5 ja 6 luokalla opettajana oli Alpo Hieta hänellä oli musiikki sydäntä lähellä opetti meille kreikkalaista musiikkia ja Zorpasta tanssimaan. Omasta lompakostaan hän kaiveli 10-50penniä ,jos sai hyvän nron kokeista. 7 ja 8 luokalla olimme niin sanottua Kansalaiskoulua silloin oli tyttöjen käsityöopettajana Terttu Hålkwast kotitalousopettaja oli Aune Järvenpää lähetti kaksi tyttöä aina kerrallaan Osulan kauppaan ruoka ostoksille , se oli jännä kauppamatka. Matematiikka opetti Martti Tauru. ” Tipo” Timo Urjanheimo oli myös opettaja hän kuljetti meitä monessa paikassa. Luokassa kulkiessaan hän napsautteli henkseleitään 😊 Säälittää jos hajotetaan kaunis iso seinämaalaus “Tiedon portaat ” joka alarappusten päässä Onni Ojan maalaus. Akvaariosta oli ihana katsella kaloja.

Vuoden 1963 koululainen.

**********************

Muistan kun pelattiin aina välituntisin jalkapalloa kivalla porukalla

*****************************

Ensimmäiset luokat ala-asteella olivat kivoja. Opettaja Sirkka-Liisa on opettaja, joka on jäänyt mieleeni hyvin positiivisesti. Hänen tunneillaan oli aina iloista ja turvallista olla.

********************************

Vuonna 1954 Turenkiin valmistui uusi hieno kansakoulurakennus. Rakennuksessa alkoi toimia myös päiväjatkokoulu. Kouluun oli kerätty Janakkalan eri kouluilta kahdeksannen luokan oppilaita. Luokkia oli kolme A, B ja C luokat. Itse olin C luokalla, jossa oli Löyttymäen, Jokimaan, Tanttalan ja Saloisten oppilaita. Koulu oli kansalaiskoulun edeltäjä neljä vuotta ennen kansalaiskoululain määräyksiä. Koulu oli hyvin käytännön painotteinen, puutöitä, metallitöitä, sähköoppia, maataloutta, jne. Käytännön aineet olivat minulle mieleisiä. Opettajat olivat mukavia ja päteviä opettamaan ainettaan. Koulupäivät olivat pitkiä yhdeksästä neljään ja linja-automatkat päälle, lauantait olivat vapaita. Siellä tehtyjä käsitöitä on vielä tallella esim. keittiöjakkara, jatkettava ruokapöytä ja kukkotuuliviiri. Työpajat olivat tilavia ja hyvin varustettuja. Opettajista muistan erityisesti metallitöitä ja koneoppia opettavan koneteknikko Erkki Tiensuun.

Tytöt opiskelivat myös käytännön aineita, esim. kotitaloutta, lastenhoitoa, kutomista, pukuompelua, vaatehuoltoa ym. Saloisten kylältä oli A luokalla kaunis tumma tyttö Eila Tuomi. Keväällä 1955 Eila oli keskiarvoltaan päiväjatkokoulun paras ja sai hymypojan. Hymypoikia jaettiin ensimmäistä kertaa, hymytyttöpatsaat tulivat myöhemmin. Eila valmistui myöhemmin kansakoulun opettajaksi Raahen Seminaarista. Vuonna 1964 Eilasta tuli vaimoni. Itse valmistuin kansalaiskoulun metallityön opettajaksi Rauman Seminaarista.

Eila ja minä olimme koulun ensimmäisiä oppilaita ja nyt sitten miniämme Virpi Löyttyniemi on siellä opettajana ja siirtyy uuteen koulurakennukseen.
Juhani Löyttyniemi

**************

70 luvulta muistan opettajan, joka “heitti” oppilaita seinälle syntymäpäivinä. Oli hyvä ope, vaikka välillä oli tosi ankara. Niitäkin opettajia oli, jotka kohtelivat “parempien” perheiden lapsia paremmin, kun köyhempien perheiden lapsia.
Välkillä hypittiin narua ja tvistiä ja pojat pelasivat jalkapalloa urheilukentällä.
Piikku64

************

Samaa koulua on käynyt äitini, minä ja tyttäreni. Omana aikanani (-70-80 -lukujen taitteessa) pääaulan akvaario oli huonossa kunnossa, mutta kiva oli huomata että tyttären aikana siitä huolehdittiin ja vesi oli kirkasta.
3 sukupolvea

***************

  • Voi vaikka ja mitä muistoja. Ensimmäisenä tulee mieleen kevätjuhlat, niiden hyvä ja vähän jännittytkin fiilis.Upeasti toteutettuja esiintymisiä, hyvää yhteishenkeä oppilailla ja opettajilla.
  • Myös isojen puolelle siirtyminen 4.luokalla oli mieleenpainuva juttu, se oli hienoa.
  • Hyvät opettajat.
  • Siskoni luokan lemmikkieläinpäivä. Muutkin pääsivät eläimiä koulun yläpihalla katselemaan.
    Huikea rehtori. Piti matikantuntejakin välillä.
  • Se iso taideteos on jäänyt mieleen myös, olikohan nyt sitten rappusseinällä juhlasalin aulaan noustessa. Ja akvaario ala-aulassa.
    Outo muisto on pikku WC käytävän päässä jota ei olisi saanut käyttää ,jos poistui kesken tunnin WC.hen. Kyllähän sitä käytettiin.
    J

***************

2-6 luokka tuli opiskeltua kyseisessä koulussa. Luokkaretket, discot ne on mieleen jäänyt, sekä ulkona oleva kaide missä pyörittiin ympyrää
Eve

***************

Olen syntynyt 1946. Aloitin kouluni Heikkilän maatalon piharakennuksessa Lammintien varressa. Matka Retuperästä kouluun oli melkoinen. Koulumatkalla ohitettiin Tapailan vanhainkoti, jossa siihen aikaan oli myös ns. ”hullujenhuone”. Nyt jo puretun rakennuksen molemmissa päissä oli korkeat lauta-aidat, aitojen takaa kuului monenlaisia ääniä, se meitä lapsia jännitti. Opettaja Toini Oksasen johdolla siirryimme uuteen kouluun. Koulun ympäristö oli aika erilainen nykyiseen nähden. Koulun edessä oli perunamaa, josta kerättiin syksyllä perunoita koulunkeittiöön. Jäätölötehdasta ei vielä silloin ollut ja silloisesta metsästä kerätiin koulunkeittiöön puolukoita.

Oppilaita oli paljon ja jossain vaiheessa meidän luokka, jaettiin tyttö- ja poikaluokiksi. Poikaluokka sijoitettiin juhlasalin perällä olevaan mattovarastoon. Poikien luokan opettajaksi tuli Alpo Hieta. Hän oli musiikkimiehiä ja koska me pojat oltiin innokkaita laulamaan Alpolle syttyi idea. Hän soitti keskusradiosta jotain kappaleita ja me pojat lyötiin tahtia pulpetin kanteen. Ne, joilta rummuttelu onnistui parhaiten hän keräsi yhteen ja näin syntyi Turengin soittajapojat. Soittimia kerättiin ympäri pitäjää. Itse sain soittimeksi, joko suojeluskunnan tai työväenyhdistyksen varastosta löydetyn kornetin. Keikkoja riitti ja kävimme kansakoulujen kerhojen välisissä kilpailuissa mm. Oulussa, Varkaudessa ja Porissa ja aika hyvällä menestyksellä. Pahin kilpailija taisi olla Keuruun soittajapojat.

Niin ne kouluvuodet kului, jännitettiin kuka voittaa hymypoikapatsaan ja kuinka hyvin pystyy paheksumaan raittiuskilpakirjoituksessa Turmiolan Tommia. Eipä nämä kirjoitukset kaikkia auttanut. Kansalaiskoulussa oli paljon käytännön opetusta, mm. puleerausta ahtaassa tilassa, jolloin pulituurin käry oli melkoinen. Lapsuuden ystäväni, naapuri ja luokkatoveri haisteli pulituurituppoa enemmän kuin kiillotti sohvapöydänkantta. En ymmärrä kuinka se oli silloin mahdollista ja annettiin tapahtua. Samainen puutyöopettaja antoi myös tietoa rakentamisesta ja kysyi paljonko maa painuu rakennuksen alla. Emme tienneet, jolloin hän vastasi itse ”maa painuu, minkä painuu”. Näillä tiedoin itse rakennusalan töissä ja yrittäjänä olen koittanut tulla toimeen.

Hieno tapahtuma oli myös keväällä pidetty käsityönäyttely, silloin lasten vanhemmat pääsivät näkemään, miten taitavia lapset ovat.

Mitä tapahtuu nyt, kun minun uudesta koulusta tulee vanha koulu, ehkä se painuu samaan rautakautiseen kalmistoon, jonka päälle koulu aikoinaan rakennettiin.

Rauno Vesala
Turenkilainen, joka asuu Hämeenlinnassa