Rahitunlammia ovat vaivanneet sinileväkukinnat useana kesänä. Rahitunlammi on luonnonkaunis kohde ja mukava uimapaikka, mutta sinileväongelma on haitannut lammen virkistyskäyttöä. Janakkalan kunnan maankäytön ja ympäristönsuojelun asiantuntijoita sekä Vanajavesikeskuksen henkilöstöä alkoi kiinnostaa, miksi metsäinen lampi levöittyy ja mistä sinne tulee kuormitusta.

Havainnointi- ja tutkimuskäynti Rahitunlammille toteutettiin keskiviikkona 12.8.2026. Tuolloin sää oli viileähkö ja tuulinen, eikä sinileväkukintaa ollut havaittavissa. Rannassa vesi näytti myös kirkkaalta.

Vanajavesikeskuksen asiantuntijat mittasivat lammen happitilannetta veneestä käsin YSIn kenttä-happimittarilla. Pintaveden lämpötila oli 18,2 astetta ja hapen kyllästysprosentti eli ns. happisaturaatio oli 77,3% (happea 7,3 mg/l). Näkösyvvys oli 2,9 metriä. Alusveden todettiin olevan hapetonta kolmesta metristä alaspäin, mistä lähtien myös lämpötila tippuu nopeasti. Kyseisen ns. harppauskerroksen alapuolinen vesi ei selvästikään sekoitu pintaan lainkaan. Mahdollisesti vesimassa ei sekoitu edes syksyn tai kevään täyskiertojen aikaan, jolloin luonnonvedet yleensä sekoittuvat lämpötilan muuttuessa. Alusvesi myös haisi rikkivedylle.

Lammen syvyys on mahdollisesti ainakin 15 metriä.
Rahitunlammi on syvällä harjujen kainalossa oleva suppalampi, jonka vesi on kiinteästi yhteydessä harjun pohjaveteen. Mitään ulkopuolista kuormitusta ei lampeen tule sen rannoilta, mutta ilmeisesti sinileväkukintoja ylläpitää alusveden hapettomuus ja sen aikaansaama sisäinen kuormitus.

Vanajavesikeskuksen ja kunnan asiantuntijat selvittelevät yhteistyössä, mitä lammen tilanteelle voisi jatkossa mahdollisesti tehdä. Hapetus tai kemikalisointi ovat muissa vastaavanlaisissa kohteissa toteutettuja toimenpiteitä, joita on syytä myös Rahitunlammin osalta kartoittaa.