Suden hetki

Susi on kiehtonut ja pelottanut ihmisiä kautta aikojen. Monissa kulttuureissa susi on nähty pelottavana petona, joka uhkaa karjaa ja ihmisiä. Erityisesti vanhoissa eurooppalaisissa tarinoissa susi usein symboloi pahuutta ja vaaraa, uhkaa ja petollisuutta kuten Punahilkassa, jonka Grimmin veljekset toivat tutuksi kaikille. Toisaalta joissain kulttuureissa susi on nähty viisaana henkisenä oppaana ja yhteisöllisyyttä sekä yhteistyötä symboloivana olentona.

Suomalaisissa kansansaduissa kettu oli ovela ja karhu vahva – suden rooli taas oli yleensä popsia poskeensa muut tarinoiden henkilöt. Vanhoissa saamelais- ja suomalaistarinoissa ihminen otti itse tai oli tuomittu ottamaan suden hahmon. Nykypäivän populaarikulttuurissa susi nähdään monin eri tavoin. Erilaisia susia ja ihmissusia nähdään kirjallisuudessa, elokuvissa, televisiosarjoissa ja peleissä.

Yhteiselo ei ole elokuvissa niin kuin ei tosielämässään kuitenkaan aina rauhaisaa. Susi on juossut ihmisen perässä ja ihminen suden perässä niin kauan kuin Suomenniemellä on ollut asujia. Suomalaiset ovat metsästäneet historian kuluessa susia kaikilla mahdollisilla tavoilla aina teroitetuista kepeistä lentokoneesta heitettyihin kranaatteihin.

1800-luvulle asti talonpoikaisväen keskuudessa uskottiin, että sudenpyynti oli hukkaan heitettyä aikaa. Susien uskottiin olevan voima, jolle ihminen ei voinut juurikaan mitään. 1800-luvun lopulla tapahtuneiden lastensurmien jälkeen pelko susia kohtaan kasvoi ja kertomukset susien teoista levisivät sanomalehtien myötä koko maahan. Virkavalta puuttui myös aktiivisemmin metsästyksen kehittämiseen muun muassa tapporahojen muodossa.

Suhde susien ja ihmisten välillä on vaihdellut aina kunnioituksesta pelkoon. Tänä kesänä Museo Skogsterilla tarkastellaan suden ja ihmisen välistä suhdetta muun muassa populaarikulttuurin ja nykypäivän keskustelujen, historian metsästyskeinojen ja susivoutien näkökulmista.