Ida Aalbergin merkitys suomalaiselle näyttämötaiteelle ja Suomelle

Nuorena Ida tarvitsi esikuvia, joita hän löysi ulkomaisilta opintomatkoiltaan. Hänen etevät ulkomaiset opettajansa varoittivat häntä kuitenkin ottamasta liikaa mallia tähtinäyttelijöiltä, joita hänellä oli tilaisuus nähdä Pariisissa, Berliinissä ja Wienissä. Viisaiden opettajien mielestä myös ihailtavien esikuvien jäljittelystä oli luovuttava kokonaan.

Idan kypsinä vuosina hänen esimerkkinsä vaikutus suomalaisiin näyttelijöihin oli suuri eikä suinkaan hyväksi näyttelijätovereille. Kun Idasta oli muutamassa vuodessa tullut kuuluisa ja ihailtu sekä kotimaiset että ulkomaiset arvostelijat kiittivät häntä kilvan, näyttelijät ryhtyivät jäljittelemään hänen tyyliään. Sanat ja eleet jäivät kuitenkin ontoiksi, koska niiden takana ei ollut Idan intohimoa eikä lämpöä.

Myöhemmin jo 1800- luvun ja 1900- luvun taitteessa kuolemaansa asti Ida puhui Euroopan taiteellisten teattereiden uusista tavoitteista ja muutoksista esitystyylissä. Ida oli seurannut läheltä Euroopan taiteellisten teattereiden työtä ja kannatti niiden uudistuksia: oli syytä luopua ns. ”tähtiteatterin tyylistä” suurista teatraalisista eleistä ja pinnallisesta paatoksesta. Oli pyrittävä näyttelemään luonnollisesti ja koruttomasti. Näistä uudistuksista Ida puhui nuorille näyttelijöille, joita hän oli valinnut seurueeseensa kiertäessään turneella eri puolella Suomea.
Kulta-ajan taidevaikuttaja

Ida Aalberg oli kypsynyt muutamassa vuodessa taiteilijaksi, joka ei vaikuttanut vain oman maansa näyttämötaiteen kehitykseen, vaan innosti ja rohkaisi varsinkin helmikuun manifestin jälkeen 1899 sortokauden vaikeina vuosina myös muita taiteilijoita. Valtava merkitys oli hänen esiintymisillään näyttelijänä ja lausujana.

Raskaina vuosina, jolloin tuon tuostakin puhuttiin Suomen lopusta, FINIS FINLANDIAE, jonka aiheuttaisivat entistä ankarammat sensuurimääräykset ja Venäjän lait. Ida Aalberg pystyi vahvistamaan kansan uskoa tulevaisuuteen, työhön ja omaan kulttuuriin. Ida esitti Runebergin, Cajanderin ja Suonion runoja.

Ulkomaisilla esiintymis- ja opintomatkoillaan Ida, kuten myös muut kulta-ajan taiteilijat; Jean Sibelius, Eino Leino, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edefelt, Juhani Aho ja muut muistivat aina kertoa olevansa Suomesta ja kehottivat eurooppalaisia tutustumaan Suomeen ja sen kulttuuriin.