Pöllöt

Huuhkajavuori

Alkukevään illan pimentyessä jostain kaukaa kuuluu matala bassosointinen ääni: ”huuu-hu”. Huuhkaja kuuluttaa, että tämä reviiri on jo varattu. Huuhkaja on suurin pöllömme, ja sen tyypillisiä pesäpaikkoja ovat kallioiset mäet, jonka jyrkänteillä pesä yleensä sijaitsee. Jyrkänteillä poikaset ovat turvassa vihollisilta. Huuhkaja on aina ollut tunnettu kansan keskuudessa, ja huuhkajan läsnäolosta kertovat monet paikannimet, kuten Hyypiänmäki, Hyypiönmäki tai Huuhanvuori.

Määkynmäen ympäristössäkin huuhkaja on säännöllinen pesimälaji. Metsän valtiaana sen saalislistaan kuuluvat jänikset, oravat kuin myös pienemmät lintulajit. Poikaset varttuvat jyrkänteellä ja alkukesällä ne ovat jo emonsa kokoiset, pieniä peikkoja muistuttavat höyhenpallot, jotka on syytä jättää rauhaan.

Lehtopöllö on toinen alueella säännöllisesti pesivä pöllö. Se hyväksyy mieluusti pesäpaikakseen sille varta vasten ripustetun suurikokoisen pöntön. Lehtopöllö on huuhkajaa pienempi, sen soidinääni on elokuvistakin tunnettu, karmivan väräjä huuto.

Hyvinä myyrävuosina lehtopöllöt saavat useita poikasia, mutta huonoina vuosina kilpailu ravinnosta on kovaa ja usein suurimmat poikaset lopulta syövät pienemmät sisaruksensa ja pöntöstä lähtee maailmalle vain yksi tai ei yhtään poikasta. Lehtopöllön poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ne osaavat kunnolla lentää ja niitä saattaa nähdä maassakin istumassa. Jätä aina poikanen rauhaan, sillä emot ovat kyllä lähellä, ja jotkut lehtopöllöt puolustavat poikasiaan hyökkäämällä raivokkaasti kohti kulkijaa kynnet ojossa.

Kuuntele poikasten ääni:

 

Peltojen ympärillä ja jokivarressa asustaa myös lehtopöllöä pienempi sarvipöllö. Silläkin on tupsut päälaella kuten huuhkajalla, mutta se on selvästi pienempi.