Lepakot

Lepakot lentävät kuin linnut, mutta lintuja ne eivät ole. Lepakot ovat pieniä nisäkkäitä, joiden raajojen välissä on nahkainen lentopoimu, kuin siipi ikään. Lepakoita kuvaakin hyvin niiden eestinkielinen nimi ’nahkhiir’.

Suomessa on havaittu hieman yli kymmenen lepakkolajia, jotka kaikki ovat rauhoitettuja ja erityisesti suojeltuja. Lepakoita ei siis saa pyydystää ilman lupaa, eikä niiden kolonioita vintiltä hävittää.

Talvensa lepakot viettävät horroksessa. Se tarkoittaa sitä, että niiden ruumiin lämpötila laskee vain muutamaan asteeseen. Lepakot talvehtivat mm. luolissa ja kellareissa, sellaisissa paikoissa missä on riittävän kosteaa eikä lämpötila mene pakkasen puolelle. Osa Suomen lepakoista muuttaa Keski-Eurooppaan talvehtimaan.

Keväällä ensimmäisiä lepakoita voi havaita jo huhtikuussa, mutta yleensä vasta toukokuussa niitä voi havaita jo runsaammin. Iltojen lämmetessä lepakot saapuvat talvehtimispaikoilta kesän pesimäpaikoille, joita voivat olla mm. vanhojen rakennusten vintit, sillan kolot, pöntöt jne. Näissä ne viettävät kesän, jona aikana naaraat saavat poikaset. Loppukesällä, kun poikaset ovat lentokykyisiä, kolonia hajaantuu jälleen ja lepakot lähtevät viimeistään syyskuussa etsimään talvehtimispaikkaa.

Laurinmäen ympäristössä on havaittu ainakin kolme lepakkolajia tai lajiryhmää. Pihapiireissä ja metsien aukkopaikoissa lentelee pohjanlepakko, joka on Suomessa laajimmalle levinnyt lepakkolaji. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat havumetsien lajeja, joita voit havaita mm. Laurinmäen ja Määkynmäen metsissä polkujen varrella. Niitä ei voi erottaa toisistaan kuin tarkastelemalla lepakkoa kädessä. Näiden lisäksi Räikälänjoen varressa viihtyvät vesisiipat. Lisäksi alueella saattaisi esiintyä ainakin korvayökköä, mutta siitä ei ole tietoa.

Lepakot ääntelevät lentäessään, mutta niiden ääni on niin korkeataajuista, että sitä ei yleensä ihmiskorvin kuule. Lepakot käyttävät ääntä mm. saaliin paikantamiseen ja esteiden väistämiseen. Ne ikään kuin käyttävät kaikuluotainta edetessään. Niiden päästämä äänipulssi heijastuu takaisin saaliista tai vaikkapa oksista ja korviin takaisin palaavan pulssin perusteella lepakot paikantavat esteen.

Koska me emme ääniä kuule, lepakoita havainnoidaan nykyisin tavallisesti nk. lepakkodetektorilla, joka on yliääniä kuultaviksi muuntava laite. Lisäksi ääntä voidaan hidastaa, jotta äänipulssit saadaan paremmin erottuviksi.

Kuuntele vesisiippa:

Kuuntele viiksisiippalaji:

Kuuntele pohjanlepakko:

 Lisätietoja lepakoista saat esimerkiksi Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen sivuilta.

Lue lisäksi kesäyön retkestä Laurinmäellä.