Kesäyön tunnelmaa
Eräs retki kesäyöllä
Kesäkuun 9. päivän iltana puoli yhdentoista aikaan aurinko laskee, ja yö hämärtyy hiljalleen. Tapaamme biologi Rauno Yrjölän kanssa Laurinmäellä. Tarkoituksena on kuunnella ja katsella alkuyön elämää museoalueella, Määkynmäen metsässä ja Räikänjoen rantamailla. Mukana on lepakoiden äänet ihmiskorvan kuultavaksi muuttava detektori. Haluamme tavata yön nahkasiipiä.
Alkuyö on hiljainen, lämpöä n. 10 astetta, hetki sitten vähän tihutti vettä, mutta nyt on selkeää. Hyttysiä on runsaasti ilmassa, ainakin syötävää on tarjolla lepakoille. Lehtokurppa kiertää reviiriään, ja ääntelee mennessään omalla mukavalla tavallaan.
Pihapiiri on vielä lepakoista hiljainen, ei näy eikä kuulu. Kuusimetsään päästyämme alkaa detektori raksuttaa, ja taivasta vasten näkyy lepakko. Viiksisiippa, metsän laji, on lähtenyt liikkeelle ja kiertelee puiden latvuksien tasolla. Metsä on hiljainen, vain punarinta lurittaa kepeää säettään. Kauempaa jokirannan niityltä kuuluu satakielen voimakas jutustelu.
Kuuntele satakieli:
Räikälän pihapiiriä lähestyttäessä tapaamme lehtopöllöpoikueen, kaksi tai kolme kerjäävää poikasta, ja emo jossakin lähettyvillä. Kulttuurialueiden pöllö on onnistunut pesinnässään hyvän myyrävuoden turvin, pesä on vanhan pihapiirin reunan pöntössä. Emo näyttäytyy Räikälän joen sillan pielessä ja istahtaa hetkeksi lähipuuhun. Joen päällä vesirajassa lentelee joukko vesisiippoja tyypillisessä elinympäristössään. Detektori kertoo äänen taajuudesta.
Kuuntele vesisiippa:
Vanhalla peltoheitolla lauleskelee viitakerttunen rauhallisella rytmillään. Tien varren heinä on niitetty, ja ilmassa on tuoksusimakkeen tuoksua.
Kuuntele viitakerttunen:
Kun yö on pimentynyt, palaamme museon pihapiiriin. Pohjanlepakko on lähtenyt liikkeelle, asiantuntija erottaa lepakkolajit detektorin äänestä, ja elinympäristö kertoo myös todennäköisestä lajista.
Tässä maisemassa, hehkeimpänä alkukesän yönä kelpaa kuljeskella. Täällä ollaan Janakkalan vanhan pitäjän ytimessä, täällä kohtaavat ikiaikainen historia eri kerroksineen, kulttuuri, maisema ja monimuotoinen luonto.
Taas kerran on helppo vakuuttua siitä, että tätä ympäristöä meidän täytyy vaalia, ja tätä kelpaa esitellä kenelle tahansa. Tämä on parasta Janakkalaa.
Heikki Tamminen