Näkökulmia strategiatyöhän.

”Janakkala kaipaa rohkeaa strategiaa, joka vastaa uusiin haasteisiin”

Eerika Lampen

Strategia, strategia, mikä ihmeen strategia? Kuiva pikku dokumentti, jonka sisällöstä ei ole kukaan kärryillä? Vai maaginen avain elinvoimaan ja onneen?

Ehkä todellisuudessa ei kumpaakaan. Janakkalan strategia työryhmässä korkeakouluharjoittelijana toimiminen on ollut valtavan kiinnostava projekti, jossa olen todella päässyt oppimaan ja tekemään! Olen syntyjäni janakkalalainen ja olen käynyt koulutaipaleeni Tervakoskella päiväkodista lukion loppuun asti. 19-vuotiaana hallintotieteiden opinnot veivät Tampereelle ja opintojen työharjoittelu toi takaisin Janakkalaan toukokuussa 2025. Voisin kutsua itseäni junan viemäksi ja takaisin tuomaksi.

Harjoittelun tarkoituksena oli kerätä strategia prosessin tueksi tietoa, muodostaa tulevaisuusskenaarioita Janakkalan kunnalle ja toteuttaa kysely kuntalaisten näkökulmien selvittämiseksi. Pääsin nopeasti työstämään strategiakyselyä täysin uudella Maptionnaire-ohjelmistolla. Ideoita strategian kuntalaisosallistamiseen palloteltiin paljon, mutta strategian työstön napakka aikataulu määritti suurelta osin millä tavoin projekti etenee. Kuntalaisten strategiakysely keräsi hitaasti, mutta varmasti, 1910 vastausta. Vastaajien kyky tuoda uusia ideoita esiin ja kuvailla ongelmakohtia eri keinoin, kuten huumorin kautta, on tuonut työhön innostusta. Kiitos jokaiselle vastaajalle rehellisistä, vitsikkäistä ja idearikkaista kommenteista!

Janakkala on monella tapaa keskivertokunta ja käsiteltävänä on keskivertokunnan haasteet. Näkökulmastani suurin osa kuntalaisista nauttii rauhallisesta ja luonnonläheisestä elämästä, mutta kunnan haasteet ulottuvat arkielämää syvemmälle. Väkiluku ja syntyvyys ovat pääsääntöisesti laskeneet viimeisen lähes 15 vuotta, joten liian innokkaasti ei voi kasvukunnaksi identifioitua. Tutkiessani väestön kehitystä yllätyin, kuinka nuorena Janakkalasta muutetaan muualle. Muistelen vuoden 2010 aikaa, jolloin Janakkalassa oli niin paljon lapsia, ettei koulurakennuksiin meinannut mahtua. Nämä muistikuvat eivät vastaa nykyisyyttä. Niistä lapsista, jotka silloin kävivät ala-astetta erilaisissa rakennuksissa, asuu Janakkalassa enää murto-osa. Oman ikäluokkani naisia asuu kunnassa nykyään 32, kun meitä enimmillään oli yli 100. Kunta kohtaa haasteita, joihin ei vaikuta kenelläkään olevan suoraa ja helppoa ratkaisua.

Janakkala ja kuntasektori ovat muuttuneet valtavasti, vaikka päällepäin ei siltä vaikuta. Keinot, joilla kuntaa aiemmin johdettiin, eivät enää nykypäivänä riitä. Strategiaprosessissa mukana on ollut pohdinta kunnan houkuttelevuuden kasvattamisesta ja muuttoliikesuunnan kääntämisestä. Emme tosiaan elä menneitä aikoja, vaan kunnan tulevaisuus vaatii uudelleen kokeilemista ja täysin uusia näkökulmia. Janakkala profiloituu vahvasti lapsiperheiden ja logistiikan kunnaksi. Nämä ovat vieneet pitkälle, mutta ne eivät enää riitä unelmoituun kasvuun. Uudelleen suuntautumisessa ja rohkeassa tavoitteiden asettamisessa piilee strategian hienous.

Kirjoittaja on hallintotieteiden opiskelija ja korkeakouluharjoittelija, Janakkalan kunta