Punaisen maton paikka
Punaisen maton paikka on sarja, jossa janakkalalaiset tai Janakkalan kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olevat kertovat, mikä on heille tärkeä, punaisen maton arvoinen paikka Janakkalassa.
#PunaisenMatonPaikka #MurtauduKehänUlkopuolelle
Sanna Saarela, teatteriohjaaja
2009 Sannalle sanottiin, että 10 vuotta kun asut, voit sanoa itseäsi tervakoskelaiseksi. Nykyään siis tervakoskelainen.
Seuratalon näyttämö
”Tästä paikasta alkoi mun tervakoskelaistuminen, kun tutustuin ohjaajana Napialan Työväen näyttämön väkeen. Tervakoski-näytelmät olivat lopullinen riitti paikkakuntalaiseksi. Tällä näyttämöllä on täyskorkea näyttämötorni ja historiallisesti arvokas köysistö. Eihän tällaisia ole monilla ammattiteattereillakaan, harrastajateattereista puhumattakaan. Ne antavat huikeita mahdollisuuksia toteuttaa lavastuksia. Koko Seuratalon kompleksi on mieletön näyttämöineen, leffateattereineen, keilaratoineen ja muine tiloineen.”
Ville Räpfaija Vuorinen
Sanoi, ettei ainakaan muuta Harvialaan eikä paritaloon. Ja sitten siinä kävi juuri niin. 10 vuotta harvialalaisena janakkalalaisena takana.
Turengin liikuntahalli
”Täällä mä pyörin viikoittain nuorten kanssa, tästä on tullut tärkeä paikka elämässä ja arjessa. Valmennan 10-vuotiaita salibandyssa SC Urbansin riveissä ja tämä on seuran kotihalli. Oikeastaan säbän kautta musta tuli janakkalalainen. Hallilla näkee Janakkalan junnuja, jotka Räpfaijan myötä tulevat nykimään hihasta jo muuallakin. Kun ei täällä nuorille kauheasti tapahdu, järjestin viime kesänä heille Tiktokkaajien futismatsin, joka uusitaan elokuussa Tervakoskella. Täällä on puitteet kohdallaan, jengi tulee kaukaakin kun vaan tapahtuu.”
Anja Kuoppa
”Paluumuuttaja” vuodesta 1996. Koti on Janakkalassa, työ oli Helsingissä.
Tarinmaan kellotapuli
”Pyhän Laurin kirkon tapulin edustasta näkyy rautakaudelta alkaen asuttu laakso, Räikälänjoki ja linnavuoret. Hämäläinen ikimaisema viihdyttää, antaa perspektiiviä, tapulin oven kynnyksellä on mukava istua ja funteerata. Tietää, että istuu vanhan äärellä. Rakkautta on riittänyt kaikki Janakkala-vuodet.”
Liisa Puranen, SPR Janakkala
Janakkala on ollut kotikunta vuodesta 1974, jolloin alkoi 38 vuotta kestänyt ura kunnan palveluksessa. Nykyään yhdistystoiminta pitää aktiivisen eläkeläisen kiireisenä.
Virala Campingin ranta
” Täältä saa voimaa ja rauhaa. Tänne voi tulla ympäri vuoden seuraamaan luonnon kiertokulkua ja lintujen elämää, muuttolintujen saapumista ja pesimistä. Käyn rannassa kahvilla, uimassa tai vain keräämässä ajatuksia, yksin ja ystävien kanssa. Käymme täällä vesijuoksemassa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Kerran keväällä kahvittelimme laiturilla, kun alkoi kuulua aikamoinen ryske. Pääsin näkemään täällä jäidenkin lähdön Viralanjärvestä.”
Heidi, Keira, Juliet, Jemina ja Daniel
Koko perhe paljasjalkaisia janakkalalaisia. Heidin vanhemmat tulivat aikanaan Janakkalaan siksi, että se sijaitsee Helsingin ja Tampereen puolivälissä. Huippusijainti on yksi hyvistä syistä asua kunnassa.
Hakamäen soramontun huippu
”Täällä on Turengin parhaat lenkkeilymaastot ja tästä mahtavat näkymät. Tähän pysähdytään aina, ollaan sitten kävelyllä, marjassa tai sienessä. Pienemmät kyselee, mikä on mikin täältä näkyvä talo tai torni tai paikka. Täältähän näkyy Hämeenlinnaan saakka. Syksymmällä näyttää iltaisin hienolta, kun Turengin valot loistavat alhaalla. Meidän perheessä myös suunnistetaan ja hiihdetään näissä maisemissa, talvisin lasketaan hiekkakuopalla pulkkamäkeä. Aika harvoin ketään tulee vastaan, ehkä uuden urheilukentän myötä paikka tulee tutummaksi useammille.”
Arto Suontausta
Ikänsä Janakkalassa asunut. Neljä yritystä muissa kunnissa, mutta nekin kaikki kirjoilla Janakkalassa.
Kesäterassi
”Lyylinpuisto on paikka, jonka kaikki tiesivät, mutta juuri kukaan ei koskaan käynyt. Paitsi nyt. Nykyään aivan Turengin ytimessä on mukava paikka käydä sekä lasten että aikuisten kesken, usein ilmaista ohjelmaa kaiken ikäisille. Me käydään tässä lasten kanssa vohvelilla melkeinpä viikoittain. Omasta puolesta kiitokset yrittäjälle, joka näin keksi elävöittää tyhjän puistoalueen.
Jaana Moloney
Keltaisen talon kahvilanpitäjä. Koti naapurikunnassa, haaveissa muutto Janakkalaan kun vain löytyisi se oikea talo. Saa vinkata.
Laurinmäen luontopolun saniaislehto
”Paikassa on maaginen valo ja tunnelma, joka houkuttelee pysähtymään. Tänä vuonna olen keväästä saakka seurannut, miten kotkansiivet avautuvat elämään. Ne ovat kuin yhtä perhettä, joka keskustelee keskenään. Kasvukausi on symbolisen kaunis prosessi. Yllätyin, kun hiljan tajusin kotkansiiven muodostavan mandala-kuvion, kun sitä katsoo suoraan ylhäältäpäin. Laurinmäki on muutenkin minulle erityinen paikka, täällä on paljon vanhoja viisaita puita. Metsään mennessä tuntuu aina siltä kuin menisi ystävien luo.”
Tomi Tulisalmi
Sukujuuret vahvasti Turengissa, nykyään usein kuljeksimassa kahvikuppi kädessä Lyylinpuistossa.
Mallinkaisten motoristikahvila
”Motoristikahvila edustaa juuri oikeanlaista ”kylän henkeä”. Se on mielettömän upea osoitus yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä, juuri sellaisesta kylän hengestä mistä Janakkalan kunnan ja Turengin pitää olla ylpeitä.
Kesäiset motoristi-torstait on tapahtumia, joihin jokainen tuntee olevansa tervetullut, riippumatta millä ajaa ja millä saapuu. Itsekkin useasti olen paikalle saapunut moottoripyörän sijaan autolla, mutta onhan tässä vanhalla Harrikalla tullessa ihan oma fiiliksensä.”
Terhi Saviniemi, käsityöpuoti Coconutin kauppias
Syntymästään saakka tervakoskelainen, kerran ollut kirjoilla 10 kk muualla. Leppäkoskella.
Tervakosken vanha kylä
”Vaikka maailma ja Tervakoski ympärillä muuttuvat, vanha kylä pysyy seesteisen muuttumattomana. Viehättävä miljöö vanhoine asuintaloineen ja ulkorakennuksineen on samanlainen, kuin vuosikausia sitten. Ystävälliset ihmiset tuntevat lähes kaikki toinen toisena. Itsekin olen asunut alueella nyt reilun vuoden, kun puodilta kävelee tehtaan portin kautta vanhan kylän puolelle, jo siinä vaiheessa tuntee tulleensa kotiin.”
Sanna Virtanen, yrittäjä, Puista Oy
Uusjanakkalalainen, jonka suhde kotikuntaan on kehittymässä niin hyväksi, että tarvittaisiin todella vahva syy lähteä enää muualle. Työn ja yrittäjäyhdistyksen kautta on löytynyt oma paikka Janakkalasta.
Oman rantasaunan terassi Rehakassa
”Me saunotaan todella paljon, kesähelteelläkin. Puuseppämieheni Marko sai juuri remontoitua saunalle uuden terassin, joten siinä on entistäkin mukavampi olla. Istumme ja juttelemme, usein jään vielä yksin jatkamaan istuskelua. Terassi järvimaisemineen on täydellinen rentouttava mindfullness-paikka, jossa ajatukset tulee ja menee, stressi purkautuu.”
Anna-Maria, Jani ja Reijo Kasanen
Hämeenlinnasta kotoisin oleva Anna-Mari ja syntyperäinen janakkalainen Jani viihtyvät kotikunnan luonnonläheisessä miljöössä, josta on nopea liikkua kaikkiin suuntiin.
Lastujärven laavu
”Kivassa näkymässä yhdistyvät hienot elementit tuli ja vesi. Meille tämä on rauhoittumispaikka, jossa käymme usein, ympäri vuoden. Uimaranta on kivan matala lapsille, talvella lasketaan pulkalla mäkeä jäälle. Oli kunnalta hieno juttu rakentaa laavu tänne.”
Pia Freud, sopraano
Pitkän linjan janakkalainen, jonka mielestä asuinpaikka on mahtava; täältä pääsee helposti sinkoilemaan ympäri maailmaa – ja aina palaamaan takaisin.
Viralan kartanon lukutupa
”Paikka on minulle mieluisa ja rakas. Olen järjestänyt siellä monia konsertteja, ja eri vuodenaikoina; välillä takkatulen loimussa peurojen kurkkiessa ikkunoista, välillä helteen helliessä. Myös Lukutuvan historia Viralan kylän kirjastona on kiehtova.”
Kuva: Ada Freund.
Heidi-Maria Tamminen
Naapurikuntalainen, joka viihtyy Janakkalassa sen vesien vuoksi, uimassa, kalassa ja pilkillä.
Rehakan Riviera
”Tämä on ihana, esteetön, mikä on minulle huonojalkaisena tärkeää. Täällä on myös pysynyt paikat ehjinä. Käymme rannalla usein, joskus rantatuoleillakin istumassa ja minä uimassa vielä syksylläkin. Tänään on nuotiopuut ja makkaratkin mukana. Vesi on mulle tärkeä juttu.”
Eero Holstila
Elämän ensimmäiset 18 vuotta Janakkalan Janan ja Laurinmäen Killan riveissä saivat sydämen sykkimään Janakkalalle, edelleen.
Liinalammin urheilukenttä
”Laskin, että olen ainakin 100 kertaa kilpaillut tällä kentällä. Isäni oli Jana yleisurheilun puheenjohtaja, eikä urheilemisestä edes kysytty, se oli itsestäänselvyys. Tämä kenttä ja miljöö johti siihen, että olen edelleen koukussa yleisurheiluun. Viime viikolla Kalevan kisoissa seuraamassa janalaisia, ensiviikolla Münchenissä EM-kisoissa. Nyt kenttä on tehtävänsä tehnyt ja tiensä päässä, uuden kentän rakentaminen on hieno ja rohkea päätös.”
Pirkko Särkimäki
37-vuotisen nypläyksen opettajan uran Janakkalassa tehnyt intohimoinen käsityöihminen ja Kapiokirstu ry:n perustaja
Kirstun kammari
”Kirstun kamari on kaikkien käsityöharrastajien yhteisöllinen kokoontumis- ja rentoutumispaikka, missä me tavataan, vaihdetaan kuulumisia ja opitaan uutta. Täällä järjestetään mm. kaikille avoimia kursseja. Kun ovi on auki, kadulta saattaa joku poiketa sisään kysymään mitäs täällä puuhataan. Käsityöläisyys on nyt in ja toivoisinkin kaikkien olevan ylpeitä omista taidoistaan, minkälaiset ne ovatkaan. Itse olen kiitollinen lasteni Helena-mummulle, joka opetti minulle nypläyksen alkeet v.1980.
Olemme todella iloisia kunnan myöntämästä kulttuuriavustuksesta, joilla saamme hankittua mm. ompelukoneita ja saumureita viedäksemme käsityötaitoa eteenpäin.”
Jaana Kivistö
Leppäkosken aboriginaali, molemmat isoisät kylän kartanoiden torppareiden poikia
Kallionkolo Haukankalliolla
”Tämä on hyvä paikka tulla mietiskelemään. Kauas kantava näkymä antaa perspektiiviä muihinkin asioihin. Ensimmäisenä koronakeväänä elämänpiirin kutistuessa ja reissujen peruuntuessa moni juttu harmitti, mutta tänne tullessani totesin asioiden olevan kuitenkin hyvin. Olen istunut täällä lukemassa niin tenttikirjoja kuin päivän lehteä. Kolossa on lämmin aikaisin kevätauringossakin. Tänään puuttuvat vain eväät. ”
Tiina Leipijärvi
Janakkalasta löytyi puoliso, jonka kanssa etsittiin aikoinaan kodinpaikkaa Hyvinkää-Hämeenlinna akselilta. Sellainen löytyi Tervakoskelta.
Alasjärvi
”Alasjärvi oli yksi syy asuinpaikan valinnalle, se on järvi keskellä kylää. Hienointa on se, että järvi on joka päivä eri näköinen. Järvi tarjoaa huikeat virkistysmahdollisuudet. Siinä uidaan, kalastetaan, suppaillaan ja melotaan, talvella hiihdetään, kävellään, lumikenkäillään ja pilkitään. Rannalla pyöräillään. Ja käydään avannossa. Kerran kauniina talvipäivänä laskin puolensataa ihmistä yhdessä näkymässä jäällä. Alasjärven uimapaikat on myös hyvin hoidettuja.
Veera Visapää, päätoimittaja, Janakkalan Sanomat
Työnsä myötä vauhdilla Janakkalan ”syvään päätyyn” hypännyt toimittaja, joka löytöretkeilee paikkakunnan ihmisten, ideoiden, ilmiöiden ja paikkojen keskellä.
Radanvarren joutomaa Turengissa
”Pidän erilaisista joutomaista, joissa on potentiaalia kehittyä joksikin muuksi. Ajatusten on helppo kulkea joutomailla. Koska teen intensiivistä ajatustyötä, pyrin katkaisemaan päivää pienellä kävelyllä. Kävelylenkkini kulkee aina tämän paikan kautta. Paikka onnistuu joka kerta antamaan erilaisen näkökulman. Ja näkökulmasta riippuu, miltä maailma näyttää.”
Johanna Jalonen
Vapaa-ajan janakkalalainen Harvialan metsistä.
Five Stars Tattoo
”Monipuolista ja tyylikästä tatuointitaidetta tekevä pariskunta Anna ja Mika menestyisi edelleen Helsingissä tai missä tahansa, mutta miten hienoa, että he ovat nyt täällä, Janakkalassa! Sydämellisen pariskunnan kanssa on ilo asioida, itselläni on Annan kanssa perhosprojekti meneillään, perhosia hiipii koko ajan jalkaan lisää. Studio täydentää mielenkiintoisesti Turengin palveluja.”
Reijo Hyvönen
Syntyperäinen tervakoskelainen, historiasta kiinnostunut Menneisyyden etsijä.
Tervakosken urheilukenttä
”Suuri osa elämästäni on kulunut täällä jalkapallon parissa. Olen pelannut 43 vuotta, valmentanut 15 vuotta ja ollut erotuomarina 12 vuotta. Viimeiset 15 vuotta olen istunut tässä vakipaikallani ja seurannut pojan pelejä. Nyt pojanpoikakin pelaa. Joskus, jos joku muu on eksynyt istumaan paikalleni, niin kyllä ystävällisesti kysyn voisiko siirtyä. Aina ei onnistu. Jalkapallolla on iso rooli Tervakoskella, iso osa lapsista tutustuu Padon kautta lajiin tavalla tai toisella.”
Nina Lehtonen
2,5 vuotta sitten pääkaupunkiseudulta Janakkalaan muuttanut eikä takaisin lähde!
Kalpalinna
” Me olemme käyneet täällä laskettelemassa 13 vuotta ja koko sen ajan meillä on ollut asuntovaunukin. Vaunun koko vain on vaihdellut, ensin oli 3 lasta mukana, välillä oltiin kahdestaan ja nyt täällä käy lapsenlapset. ”Mökkimatka” on lyhyt! Myös lapsuudenystävälläni on vaunu täällä. Paitsi laskettelu- ja pyöräilyrinteet, täällä on mahtavat maisemat, luontoa ja eläimiä. Uusien omistajien myötä Kalpalinna on kehittynyt paljon.”
Heikki Tamminen
Luontoharrastaja, jolla on lapsesta saakka ollut monta luonnonläheistä kiintopistettä Tervakosken maisemissa. Mukana Suruton ryn riveissä luomassa Alasjärven nykyisiä puitteita.
Luulion luontotorni
” Tämä on todella luonnonkaunis paikka. Takana kohoaa upea Luulionvuori, edessä siintää Alasjärvi Luulionlahtineen ja itse torni nousee monimuotoisesta suosta. Myös järven takana on suojeltu suo. Täällä voi seurata vakka sääksiperheen elämää, joskin siihen tarvitaan kaukoputki. Janakkalalaisille erityiseksi tornin tekee se, että se sijaitsee ulkoilureitin varrella. Sen myötä tänne piipahtaa paljon muitakin kuin yksinomaan lintuharrastajia, suo on osa monen päivittäistä kävelylenkkiä. Ilman pitkoksia ja tornia se ei olisi mahdollista.”
Hannaleena Vainio, Janakkalan Jana Pesäpallo
Syntyperäinen janakkalalainen, joka on asunut kunnassa koko ikänsä eikä ole koskaan tuntenut tarvetta lähteä pois.
Kansanpuisto
”Musta on ensimmäinen kuva täällä puolivuotiaana äidin sylissä. Isä pelasi pesäpalloa ja oli pelinjohtaja. Lapsuuden kesät olen juossut noissa metsissä, kun ei itse peli vielä kiinnostanut. 13-vuotiaana aloin pelaamaan ja takana on jo 31 vuotta Jana Pesäpallon toiminnassa. Nyt mun poika juoksee tuolla metsissä. Janakkalalaiset käy tosi paljon katsomassa pelejä, ykköspesiksessä ollaan toisena katsojatilastossa, mutta myös junnupelit vetää. Tää monttu on meidän kotijoukkueen kenttä, vastustajille kauhistus. Kymmeniä kertoja olen kuullut vierasjoukkueen huokaavan, ettei täällä voi pelata. Tästä on tullut mulle rakas paikka.”
Tarja Vihervaara
Rantatontti toi perheen 15 v sitten Helsingistä Janakkalaan ja vuodet ovat tehneet heistä tyytyväisiä kuntalaisia. Muutto toi mielekästä sisältöä elämään, jouhevat ihmisläheiset terveyspalvelut ja lapsille ”Suomen parhaan koulun”.
Oman kodin terassi Hiidenjoen rannalla
”Tämä on meidän kodin paras paikka, kesäkeidas. Meillä on tässä koti ja kesämökki samassa. Hiidenjoki tarjoaa aina kaunista katsottavaa, myös ohiajavia veneitä. Kesällä syömme aina ulkona, jaksan poikkeuksetta kantaa lautaset tänne.”
Jonna Virtanen, lähihoitajaopiskelija, valokuvaus J. Virtanen
Syntyperäinen janakkalalainen, joka kävi 3 vuotta opiskelemassa muualla, mutta vieläkään ei ole löytynyt syytä muuttaa muualle.
Myllyojan varsi
”Olen asunut reilu 6 vuotta tässä ihan vieressä ja sinä aikana olen seurannut miten alue on kehittynyt todella ihanaksi lenkkipoluksi penkkeineen ja ”lintulampineen”. Alun perin tässä virtasi vain tuo ojanen maaston pohjalla. Takapihaltani pääsee tänne suoraan polkua pitkin koiran kanssa kävelylle. Miljöö on rauhaisa ja mukava, hyvä että se on luonnontilainen eikä liian laitettu. Kesälampaat olivat piste i:n päälle, tuovat iloa niin lapsille kuin muillekin. Jättipalsami kun saataisiin vielä kuriin.”
Lassi Heino, Insinööri
Muuttanut Tampereelta Turenkiin maaliskuussa 2021 rakkauden perässä.
Janakkalan metsät
Janakkalaan muuttamisessa hienointa on ollut oma rauha ja luontoon menemisen helppous. Metsä tarjoaa oivat mahdollisuudet kuntoilulle ja latautumiselle etätöiden lomassa, loistavista sienestysapajista puhumattakaan.
Linda Suolahti, viulisti
Janakkalasta maailmalle lähtenyt muusikko, joka toi Kokonainen-festivaalin kotikuntaansa
Viralan koulu
”Päätin jo lapsena, että haen lukioon Helsingin Sibelius-lukioon. Vasta siellä tajusin, miten hyvän perustan kyläkoulu oli antanut. Meidät huomioitiin yksilöinä ja toiminta oli joustavaa. Sadepäivänä saatettiin pitää liikkatunti poutaisena hetkenä ja matikkaa opiskeltiin sitten myöhemmin. Perjantaisin vapaaehtoiset esiintyivät ennen viikonlopunviettoon lähtöä. Opimme vastuunkantoa mm järjestäjinä, jolloin oli oikeasti vastuussa siitä, että välituntikello soi oikeaan aikaan. Meillä oli hyvä yhteishenki ja tänne tultiin vapaa-ajallakin. Viralan koulusta on lämpimät muistot.
Kosmo-koira ja Karoliina Viskari, keraamikko
Kaunis 100-vuotias talo houkutti aikanaan Tervakoskelle, nykyään myös keramiikkapaja Napialassa.
Tervakosken Kirkkokallio
”Tämä on paikka missä kuljen paljon, kivet, kalliot, korkeuserot ja näkymät ovat niin mahtavia. Kuljen usein ristiin rastiin miten sattuu, aina tuntuu löytyvän uusia paikkoja. Täällä voi tehdä lyhyemmän lenkin tai samoilla tuntikausia. Pienempänä lapset ajoivat metsässä kulkevia trial-reittejä pyörillään. Kaiken lisäksi kaikkialle näkyvä radiomasto on hyvä opaste, sillä suuntavaistoni on onneton.”
The Ilves
Kuntamaskotti, joka hyppäsi Wallun kynästä Janakkalan kartalle 2015 ja on siitä asti seikkaillut kunnassa moninaisissa rooleissa.
Yhteisölliset kokoontumispaikat
”Tykkään kaikista paikoista, joissa ihmiset voivat kokoontua, tavata ja viihtyä, pienesti tai isosti, sattumalta tai suunnitellen. Sellaisia on vaikka meidän laavut, kylätalot, urheilu- ja leikkipaikat. Niitä on muuten yksin kunnalla peräti 29 ja muita lisäksi. Törmäillään!”