Perheen pärjäävyyden ytimessä ovat rutiinit ja pienet arkiset teot

Pärjäävyys (resilienssi) on taito, joka meillä kaikilla on yksilöinä. Sitä on myös yhteisöillä kuten perheillä. Se tarkoittaa kykyä selvitä haasteista ja muutoksista mm. yhdessä toimimalla ja vastaanottamalla apua.

Perhe-elämään sisältyy vaikeuksia ja arjen ihmeitä. Samalla kun vaikeudet koettelevat, niin ne tuovat kokemusta.  Kun katsomme taaksepäin aiempia tiukkoja tilanteita, niin voimme tiedostaa keinoja, joilla selvisimme. Perheestä löytyy yksilöiden voimavaroja ja sitten niitä parhaita – yhteisiä voimavaroja.

Kun asioista puhutaan kaikkia kuunnellen ja ratkaisuja pohditaan yhdessätuumin, niin keinojakin alkaa löytyä. Perhe luo yhdessä ajatuksen siitä, millaista huomista päivää toivotaan. Silloin pärjääminen on kaikkien yhteinen asia.

Perhe luo omaa selviytymistarinaansa ja siirtää sitä eteenpäin lasten voimavaraksi.

Myös lähiyhteisö, lähiomaiset, naapurusto ja muu oma verkosto lisäävät perheen kykyä kohdata elämän haasteita. Yksin ei tarvitse jäädä. Avun pyytäminen on yksi pärjäämisen keskeinen taito. Monet nykyelämän haasteet ovat sellaisia, että niitä ratkomaan tarvitaan myös ammattilaisia päiväkodista, koulusta tai perheiden palveluista.

Pärjäämisen ytimessä ovat pienet arkiset teot ja rutiinit: riittävästi unta, päivärytmi, yhteiset ruokailut ja liikunta luovat turvallisuutta ja kohentavat mielialaa stressavissakin tilanteissa. Pienet hyväntahtoiset sanat; hyväksyvä ja lempeä katse; hipaisut ja halaukset liimaavat perheenjäsenet yhteen hankalinakin aikoina. Ne, jos mitkä, auttavat jaksamaan. Ne synnyttävät tunteen, että kuulutaan yhteen.

Päivi Mustonen
terveyskeskuksen psykologi

Jaana Koski
perhekeskuksen toiminnanjohtaja