Kipsipossu ja pellavankukka -näyttely

Valkoinen lapinlehmä Kajava seisoo tanakoilla jaloillaan vihreällä alustallaan. Pää on hieman kääntyneenä ja korvat ovat höröllään. Kun H. Juvonen ikuisti Kajavan kipsiin vuonna 1910, se sai olla lajinsa ja rotunsa edustaja, muotovalio ja esimerkki. Hellyttävää näissä eläinten ”pienoismalleissa” on se, että niihin muovaillut eläimet esiintyvät omalla nimellään pienintäkin porsasta myöten ja ne todella ovat eläinten muotokuvia, joissa jokainen täplä, pilkku ja sorkka kohdillaan.

1900-luvun alkupuolella kansakunnan tavoitteena oli terveen ja tuottavan kotieläinkannan luominen. Kun karjanhoidon opetus kehittyi, myös opetusmateriaalin tarve kasvoi. Veistos mahdollisti sen, että eläin saatettiin nostaa pöydälle tarkasteltavaksi ja siitä pystyi hahmottamaan sen luuston, asennon ja muodot vapaammin kuin valokuvasta.

Alkoi erikoinen ajanjakso suomalaisessa kuvanveistossa ja käsityössä. Suomen kotieläimistä muovattiin luonnollisen näköisiä pienoisveistoksia ja korkokuvia. Eläimet kuvattiin niiden omassa elinympäristössään ja samalla tutustuttiin kunkin yksilön ominaisluonteeseen.

Mutta kaikkea ei tehty itse. Myös Saksasta hankittiin veistoksia esimerkiksi upeista lämminverihevosista. Saksasta löytyi myös muuta koulujen pöydille nostettavaksi. Siellä tehtiin käsityönä upeita kasvien mallinnuksia. Pikkutarkoista malleista voi tarkastella terälehtiä, heteitä ja varren kaaria.

Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan toimipisteen juuret ulottuu suomalaiseen peltomultaan jo 1500-luvun läänityksiin. Käytännöllis-tietopuolinen maanviljelysoppilaitos perustettiin vuonna 1840 ja se oli maamme ensimmäinen. Mustialan perinneyhdistys ry hallinnoi oppilaitoksen museokokoelmaa ja osa näyttelyn esineistä on lainattu sieltä. Esineitä myös Hämeenlinnan lyseolta!