6. Löyttymäen kartanon rakennukset

Kartanon mäellä ovat sijainneet kartanon rakennukset sekä ennen vuoden 1881 tulipaloa että sen jälkeen. Rakennusryhmään on kuulunut varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi eri aikakausina useita väentupia ja asuntoja, tallit, viljamakasiini ja huvilato.

Kartanon päärakennus rakennettiin vuonna 1882 uudelleen edellisenä vuonna palaneen alkuperäisen rakennuksen paikalle. Rakennuksessa oli 20 kaunista huonetta ja salia sekä taustan taloussiivessä pehtoorin ja taloushenkilöstön asunnot. Piirustukset on suurella todennäköisyydellä laatinut arkkitehti Sebastian Gripenberg. Rakennustyön urakoitsija oli hausjärveläinen Vihtori Olander. Sodan jälkeen rakennuksesta purettiin yläkerta ja taloussiipi. Jäljellä oleva rakennus on edelleen yksityisessä asuinkäytössä.

Kartanon ajoista on edelleen näkyvänä muistomerkkinä tiilinen goottilaistyylinen viljamakasiini. Se on säilytetty alkuperäisessä kunnossa jyvälaareineen ja Museoviraston suojelussa. Rakennuksen katto on uusittu ja makasiini sai lahjoituksena uuden, aivan entisenmallisen tuuliviirin. Rakennuksen sivulla on muistolaatta rakennuttajalle, senaattori Leo Mechelinille.

Löyttymäen kartanon lähes kaikki rakennukset paloivat tulipalossa toukokuussa 1881. Palo alkoi navetan talousosasta todennäköisesti nokivalkeasta. Lähes koko kartanon väki oli maataloustöissä ulkoniityillä, eikä ehtinyt sammuttamaan tulipaloa. Lisäksi kaikki sammutusvälineet jäivät palavaan navettarakennukseen.

Heti seuraavana vuonna valmistui kartanon uusi päärakennus. Samoihin aikoihin valmistui myös viljamakasiini sekä kauemmaksi kartanosta rakennettu uusi suurikokoinen navetta.

Viljamakasiinin oikealla puolella metsässä, mäen korkeimmalla kohdalla, näkyy edelleen merkkejä kartanon hevostalleista sekä kartanon ajurina toimineen tallimiehen Ville Karlssonin asunnosta. Asunto sijaitsi aivan tien vieressä. Tallien takana kauempana metsässä on hevosten hautausmaa.

Viljamakasiinin vasemmalla puolella oli avoin ruohokenttä, jonka takareunassa sijaitsi kartanon huvilato. Huvilato oli aikakautensa seuratalo. Siellä pidettiin huveja, näyteltiin ”kappaleita”, lausuttiin, laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Vuosittain Cecilia Lindroosin syntymäpäivänä 5. elokuuta pidettiin elonkorjuujuhlia ja myöhemmin hänen muistojuhliaan. Koko kylän väki oli sankoin joukoin mukana. Alla on kuva elonkorjuujuhlasta vuonna 1908.

Isosta väentuvasta ei ole löydetty valokuvaa. Jotkut muistavat sen 2-3 –kerroksiseksi ja siistin näköiseksi. Se sijaitsi kartanon puolella tietä. Myös tästä rakennuksesta näkyy edelleen merkkejä maastossa.

Kartanon puistossa ja parkissa oli runsaasti koivuryhmiä, kauniita penkkejä ja käytäviä. Parkki ulottui kartanolta Mallasjokeen asti. Senaattorska Aleksandra Mechelinin istuttama kuusi on kasvanut yhdeksi maamme suurimmista yksilatvaisista kuusista(Picea Abies). Ympäristössä on edustava puu- ja pensaslajisto.

Löyttymäen kartanon omistajat:

Löyttymäen kartanon omistajina on ollut seitsemän eri aatelissuvun jäseniä.

Kartanon perusti Katisten ja Luhtialan (nyk. Aulanko) kartanoiden isäntä everstiluutnantti Jonas af Enehjelm ja hänen vaimonsa Ulrika Furuhjelm Honkolan kartanosta Urjalasta.

Löyttymäen kartano myytiin vuonna 1828 helsinkiläiselle kauppiaalle Gottsmanille, jolta sen osti aatelissukuinen luutnantti Erik Wilhelm Armfelt.

Helsinkiläinen kauppaneuvos Johan Lindroos osti Löyttymäen kartanon vuonna 1839. Tämä Helsingin rikkaimmaksi mainittu mies aloitti heti kartanon ja sinne johtavan maantien parannustyöt.  Johan Lindroosin kuoltua äkillisesti toisena helluntaipäivänä 1862 hänen leskensä kauppaneuvoksetar Cecilia Lindroos hoiti yhdessä vävynsä senaattori Leo Mechelinin kanssa kartanoa vuosikymmenten ajan. Kyläläiset muistavat lämmöllä tätä aikakautta. Venäjän keisari Aleksanteri II korotti senaattori Leo Mechelinin aatelissäätyyn vuonna 1876. Jo seuraavana vuonna hänen katsotaan olleen säätynsä vaikutusvaltaisin valtiopäiväedustaja.

Kauppaneuvoksetar Cecilia Lindroos kuoli vuonna 1899. Senaattori Leo Mechelin joutui vuonna 1903 kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin määräämään maanpakoon. Kahden vuoden kuluttua senaattori Leo Mechelin otettiin riemuiten vastaan maanpaosta Löyttymäen kartanoon. Täällä hän kirjoitti itsenäiselle Suomelle perustuslain, jota hän sovelsi johtamassaan edistyksellisessä senaatissa 1905-1908. Ensimmäisenä maailmassa koko kansa sai täydet poliittiset oikeudet.

Mechelin luovutti vuonna 1907 Löyttymäen kartanon Cecilia Lindroosin pojan tyttärelle ja tämän miehelle Elsa ja Ossian Sivénille.

Sivénit myivät vuonna 1913 Löyttymäen kartanon tuttavilleen majuri vapaaherra Gustaf Adolf Silfverhjelmille ja tämän vaimolle kirjailijatar Elsa Maria von Bornille.Silfverhjelmit myivät Löyttymäen kartanon vuonna 1915 lapualaiselle Oskari ja Justiina Lahdensuolle, jotka palstoittivat ja myivät kartanon niin, että pinta-alaksi jäi 63 ha.

Vuonna 1918 Lahdensuot myivät kartanon puutavarakauppias Frans Fröbergille.Hän myi kartanon vuonna 1919 kiihtelysvaaralaiselle Vihtori ja Susanna Väänäselle. Väänäset myivät kartanon vuonna 1920 helsinkiläiselle Aleksandra Lehtoselle, joka piti kartanossa myös täysihoitolaa. Maito ja kerma myytiin hänen omistamassaan maitokaupassa Helsingin Malmilla, jonne se kuljetettiin päivittäin junalla Ryttylästä.Lehtosen jälkeen kartanoa hoitivat parin vuoden ajan Nuutilan veljekset Kalannista Varsinais-Suomesta. Toinen veljeksistä, Into Nuutila, vioitui paikkakuntalaisen Elovaaran Hilja-tyttären kanssa vuonna 1938.

Lammilainen Toivo Uotila osti kartanon huutokaupasta vuonna 1937. Tila on edelleen saman suvun jälkeläisten hallussa.

Takaisin kulttuurirastien etusivulle.