11. Sundellin tiiliuunit

Vilkkaan rakentamisen aikana, 1940-luvulta alkaen ja sotien jälkeen, Luukas Sundell valmisti kahden poikansa kanssa tiiliuuneissaan suuret määrät rakennustiiliä. Tiiliuunit sijaitsivat Mallasjoen takana. Hevoskiertoa hyväksi käyttäen tehdas pyöri vilkkaasti. Kaikenikäiset kyläläiset olivat monesti myös itse tiilentekotalkoissa mukana. Tiilenteossa käytetty savi otettiin tiiliuunien läheltä. Tilalta saatiin saveen sekoitettava hiekka ja Mallasjoesta vesi. Savi, hiekka ja vesi sekoitettiin sopivassa suhteessa massaksi, joka puristettiin muotin läpi ja leikattiin tiilen kokoisiksi paloiksi. Tämän jälkeen tiilet nostettiin kuivumaan. Kuivumiseen kului viikkoja.

Kuivuneet tiilet poltettiin tiiliuuneissa koviksi ja kestäviksi punaisiksi tiiliksi. Polttovaihe kesti monta päivää. Kaikkien tiilien polttaminen ei onnistunut täydellisesti, vaan osa tiilistä jäi poltossa vaaleiksi. Niitä käytettiin muun muassa väliseinien muuraukseen. Kovimmin palaneet tiilet olivat tulenkestäviä, kalliimpia tiiliä. Niitä käytettiin muun muassa uunien ja savupiippujen muurauksessa.

Talviaikana kerättiin ja ajettiin hevosella tiilien poltossa tarvittavia pitkiä polttorankoja Monikkalan metsästä suuria määriä.

Sundellin tiilien teko loppui 1960-luvulla. Uuneista on edelleen näkyvissä merkkejä maastossa Sundellin talon ja Mallasjoen välisellä alueella.

Sundellin tiilimassa sekoitettiin hevoskierrolla. Myöhemmin tähän käytettiin polttomoottoria.

Tiiliuunin poltto on tarkkuutta vaativaa työtä. Tulen pitää palaa uuneissa tasaisesti ja jatkuvasti riittävällä, mutta ei liian isolla liekillä.

Takaisin kulttuurirastien etusivulle.